Askarteluhelmen kokoinen pieni

Tänään käynnistyi seitsemäs raskausviikko, eli 6+0 poks. Raskausoireita on vaihtelevasti; on palelua, kevyttä etovaa oloa, virkeyttä, väsymystä, repäisytuntemuksia, tunneherkkyyttä, vatsaoireita, hajuherkkyyttä, villejä unia ja paikoitellen arat rinnat. Toisaalta vastapainona on myös oireettomia hetkiä, jolloin alan epäillä koko raskautta. 

Jos tuolla kohdussa kaikki on niin kuin pitää, on pienelle pähkinälle kehittymässä tämän raskausviikon lopulla käsien ja jalkojen alut, ja sydän sykkii jo nyt hurjaa vauhtia. Pikkuisen päähän pitäisi alkaa muodostua myös silmien ja korvien aihiot. Muutamien viikkojen päästä alkio muistuttaa jo huomattavan paljon pikkuista vauvaa, kun vielä reilun viikon päästä ultrassa näkymän pitäisi muistuttaa enemmän ilmapalloa pitelevää pitkulaa. 

Olen ehtinyt parisen kertaa miettiä, milloin dopplerilla voisi aikaisintaan löytää sydänäänet. Viime kesän pienen muumin sydänäänet kuuluivat kotidopplerilla jo yhdeksännen viikon puolivälissä. Sinne olisi vielä 2,5 viikkoa jäljellä. Maltanko odottaa dopplerointia sinne asti - siinäpä vasta kysymys. Yritän kuitenkin pitää itselleni annetun lupauksen, ja kuuntelen sykkeitä maltillisemmin tässä raskaudessa, jos dopplerointiin asti päästään. 

Raskaus on joka kerta yhtä jännittävää ja pelottavaa. Ultriin, sykkeisiin ja ensimmäisiin liikkeisiin ei kyllästy ikinä. Niissä on jotain hyvin taianomaista eikä niitä voi edes kuvailla sanoin. Muistan, kun mies tunsi ensimmäistä kertaa esikoisen möyryämisen vatsan päältä. Vaikka nt-ultrassa hän oli nähnyt pienen pyöriäisen, tuntui siltä, että ne ensimmäiset liikkeet tekivät raskaudesta hänelle todellisen. 

Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita!

/Me kaksi ja lapset

P.S. synttärimatkalaiselleni nousi yöllä kuume 😑