Ovulaatio tuli ja meni. Ehkä.

Kolmannen keskenmenon jälkeen ovulaatio-oireet ovat hävinneet kokonaan. Tämä tietenkin haittaa raskauden yrittämistä jonkin verran, sillä aina ei välttämättä jaksa viettää intiimejä hetkiä, ja pahimmillaan juuri niinä taukopäivinä ovulaatio tietysti olisi. Tai näin ainakin omassa päässäni olen päättänyt. Uppiniskaisena en myöskään haluaisi lähteä enää tikuttamaan ovulaatiota.

Flo ennusti ovulaation viime viikon sunnuntaille. Itse yritin tunnustella ovulaatiota jo lauantaille, mutta toisaalta jotain pientä munasarjakihelmöintiä oli myös sunnuntaina. Ovulaation muut lieveilmiöt ovat olleet niin haaleita, ettei niistä voi päätellä mitään.

Olen miettinyt kuumeisesti, mikä on aiheuttanut tämän muutoksen. Teknisesti muutos ovulaatio-oireissa on ollut jo pidempiaikaista, mutta näin suuri oirekatoaminen yllätti minutkin, ikuisen pessimistin, joka on jo puoliksi heittänyt hanskat tiskiin yrittämisen suhteen. Ikä toki saattaa vaikuttaa asiaan, mutta 33 ei mielestäni ole vielä niin vanha, että hedelmällisyys romahtaisi yhtäkkisesti. 

Olen antanut itselleni (ja miehelleni) armonaikaa elokuun loppuun asti, ja sen jälkeen soitan yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Syksy tulee olemaan pitkä ja kivinen. 

/Me kaksi ja lapset