Seitsemän vuotta meni silmänräpäyksessä. Vastahan hän oli ihan pieni, öisin kipeää vatsaansa huutava minimies, joka nukkui päiväunet parhaiten sylissä. Tänään hän vietti viimeistä lomapäiväänsä ennen koulun alkua. Meidän esikoinen on koululainen 😭
Siinä missä esikoinen odottaa koulun alkua innoissaan pienet perhoset vatsassa lepattaen, tunnen itse väistämättä pientä (oikeasti suurta) haikeutta. Olen jo kesän ajan huomannut, kuinka esikoinen on alkanut irrottautua enemmän, halunnut lisää vastuuta ja vapautta. Tuntuu, etten itse osaa vielä päästää irti riittävän paljon. Haluaisin vain ottaa syliin ja halata, ihan kuin pientä vatsakipuista vauvaa, jolle paras lääke oli sylittely kävellen.
Koska koulun aloitus on meidän perheessä uusi, valtava askel kohti hyvin erilaista arkea, päätimme viettää sen kivojen puuhastelujen äärellä. Esikoisella ei ollut erityisiä toiveita viimeiselle lomapäivälle, joten minä minä kunnian suunnittella meille lomalaisille kivan yhteisen päivän.
Aamulla starttasimme junaseikkailulle kohti Helsinkiä. Olin edellisenä päivänä googlaillut kivoja aamiaispaikkoja. Valinta oli vaikea ja lopulta pitkän harkinnan jälkeen päädyin
Cafe Engeliin. Pöyristyttävää kyllä en ole käynyt siellä aiemmin, joten olimme kaikki uuden äärellä. Kahvilassa oli ihana tunnelma. Lapsia ilahdutti puolen tunnin välein kellojaan soittava seinäkello ja itse ihastelin jokaisessa pöydässä olevia pieniä kukkakimppuja ja kaiuttimista lempeästi soivaa musiikkia. Tuntui, kuin olisimme tehneet aikamatkan menneeseen. Lapsille tilasin mysliaamiasen puolikkaana (ihana, että se oli mahdollista, ja sitä jopa ravintolan toimesta ehdotettiin meille!) ja minä hulluttelin koko rahan edestä päätyen valitsemaan listalta munia ja pekonia. Pekonit olivat mukavan rapsakoita. Annokseen tuli mukavasti keveyttä vihanneksista ja hedelmistä.
Aamiaisen jälkeen ajoimme ratikalla Tennispalatsiin leffaan. Koska mukana oli myös meidän kuopus, oli ainoa elokuvavaihtoehto vuosia vanha Nalle Puh. Tarina oli entuudestaan tuttu, mutta se ei tuntunut häiritsevän lapsia. Elokuvissa mukana oli myös leffaherkut, eli karkkia, poppareita ja kuplivaa vettä. Karkit tuli syötyä, mutta poppareita jäi reilusti syömättä. Harmitti, etten alun alkaen ymmärtänyt ostaa pienempää määrää niitä.
Leffan jälkeen astelimme Kamppiin etsimään tulevalle koululaiselle avainnauhaa kotiavaimille. Samalla löysin esikoisen huoneeseen ostamaani painoteokseen julistelistan. Vihdoin saan laitettua senkin teoksen seinälle! Uskon, että se näyttää kivalta uuden koulupöydän vieressä!
Shoppailu herätti pienissä kanssakulkijoissa ruokahalun uudelleen, joten painelimme Kampista Stockmannille kakkukahveille. Napsimme tarjottimelle muutamat lämpimät suolaiset piiraat, pari palaa kakkua ja hedelmäsalaatin. Uskomatonta kyllä, suurin osa piiraista tuli syödyksi, kun taas kakkupalat jäivät pääosin syömättä 😵 kerrankin näin päin!
Meidän oli tarkoitus vielä lähteä käymään sightseeing-risteilyllä, mutta aika alkoi loppua uhkaavasti kesken. Tästä syystä jouduimme skippaamaan maisemaristeilyt ja tallustelemaan suoraan juna-asemalle. Kotiin päästyämme laitoin pikapäivällisen tulille, jonka jälkeen pääsin pidättelemään kyyneleitä koulun vanhempainiltaan.
Tuntuu hurjalta, että tämäkin päivä tuli. Huomenna rakas esikoiseni, olet jo koululainen ❤
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti