Siirry pääsisältöön

Videot

Helppo aurinkosieppari

Viikko sitten perheen 2-vuotiaalle nousi kuume. Kuumetta seurasi yskä ja vuotava nenä. Pian seuraava perheenjäsen sairastui, ja siitä seuraava, ja sitten vielä neljäskin. Esikoinen on tällä hetkellä ainoa, jolla ei ole valuva nenä tai kumahteleva yskä. Aika neljän seinän sisällä on alkanut käydä pienemmille ihmisille pitkäksi, joten olemme yrittäneet keksiä pieniä puuhia lekottelun kaveriksi.  Perkasin yksi päivä askartelukaappiamme, ja löysin sieltä useampaa läpikuultavaa paperia. Samalla hyllyllä istuskeli myös rulla kontaktimuovia, joten sain idean helposta aurinkosiepparista, joka valmistuu ilman sotkevia maaleja ja liimoja. Aurinkosiepparia varten tarvitset - kontaktimuovia (2 saman kokoista palasta) - läpikuultavia papereita eri väreissä (silkkipaperi toimii tässä hyvin) - sakset - teippiä/sinitarraa ikkunateippausta varten tai neulaa ja lankaa, mikäli haluat ketjuttaa ja ripustaa siepparin roikkumaan Leikkaa kaksi saman kokoista arkkia kontaktimuovista ja levitä ...

Neuletakki, joka ei olisi halunnut valmistua

Pienet kädet kohosivat keittiön tasolla olevalle paperipussille. Pussin suuaukko avautui taite kerrallaan. Kun pussi oli avattu, kirkastuivat lapsen silmät. Käsi, joka oli ojentunut pussiin, oli nyt nyrkissä ja piti sisällään viisi kaunista nappia. Nallenappia. Nämä hän halusi. Ja siitä alkoi pienen tytön neulepaidan neulonta. Neule, joka ei meinannut valmistua ollenkaan. 

Todellisuudessa neule valmistui alle viikossa, mutta jukra kuinka pitkältä tekeminen tuntui. Kuopuksemme oli ihastellut samaisia nappeja villahousuissa, jotka neuloin kummipojalleni. Olin varannut nappeja reilummin, sillä optimistina olin ajatellut neuloa housujen kanssa samaan settiin kuuluvan villatakin. Mutta koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen, jätin neuletakin neulomatta. Nyt, kun nappeja oli yli tarpeen, ja, koska kuopus löysi ne jälleen omatoimisesti keittiönpöydällä lojuvasta pussista, oli pakko tarttua härkää sarvista ja etsiä uusi neuleohje, jossa nappeja päästäisiin hyödyntämään.

Löysin Novitan maksuttomista ohjeista helpon neuletakin ohjeen, joten kurvasimme samalta istumalta kauppaan ja ostimme kuopuksen kanssa mieluisan väriset langat. Se, mitä en ollut selvästikään tajunnut, oli se, että työ neulotaankin tasona, joten saadakseni työhön sileän pinnan pitää nurjalla puolella neuloa, noh, nurjia silmukoita. Ja se, jos mikä on on hidasta. 

Neuletakki valmistui kunniakkaasti palanen kerrallaan. En ole luontainen ohjeiden seuraaja, joten taskun kohdalla jouduin turvautumaan kilauta anopille -oljenkorteen. Pikapikana pääsin takaisin radalle ja neule jatkui valmistumistaan.

Kaarrokeneuleesta poiketen lisätyötä tulee yllättävän paljon saumojen ja nappien ompelusta. Tämä on useimmiten myös se kohta, jossa täällä menee viimeistään metsään. Useasta youtuben tutoriaalista huolimatta en ymmärtänyt, kuinka saisin saumat ommeltua kauniisti. Pienestä takkuilusta huolimatta nyt on villatakki kuitenkin kasassa, napit takissa ja pieni tyttö onnellinen. 

Seuraavaksi teen jotain pienempää...

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit