Metsäterapiaa ja mustikkamuffinseja

Olen kunnostautunut tänä vuonna mustikanpoiminnassa. Saaliit ovat laiskan poimimisen vuoksi jääneet hyvin maltillisiksi, mutta satoa tärkeämpää onkin ollut käydä metsässä haukkaamassa happea. Lähes päivittäiset metsäretket jatkuvat pitkälle syksyyn, kun sienikausi starttaa kunnolla!

Perhosten, hukkumisen ja lasten ihon (auringossa) polttamisten lisäksi pelkään käärmeitä. Lapset on helppo suojata auringolta aurinkorasvalla ja vaatteilla ja hukkumistakin on suht helppo vältellä karttamalla altaita ja rantoja (kyllä, tiedän, että vesilasiinkin voi hukkua, kuten myös vuorikiipeilyssä). Perhosia ja käärmeitä on kuitenkin todella vaikea kokonaan väistää, jos haluaa ulkona oleskella. 

Olen kulkenut metsässä keltaiset Crocsin kumpparit jalassa ja tömistellyt mättäillä kävellessä raivokkaasti. Tänä vuonna olen luvannut itselleni hankkia kuitenkin pitkävartiset kunnolliset kumisaappaat, sillä crocsit eivät ole kumia nähnytkään ja saappaiden varsikin on omaan mieleeni hieman liian matalat. 

Kun mustikkametsästä on vihdoin päästy turvallisesti kotiin, alkaa perheen sisäinen kuhina siitä, mitä kerätyille mustikoille tehdään. Osa mustikoista meni suoraan pakkaseen. Yhden osan lapset napsivat suoraan suihinsa ja osasta tehtiin oman lapsuusajan herkkua, mustikkamaitoa. Tänään metsäretken jälkeen osa mustikoista päätyi pakkaseen ja lopuista teimme kuopuksen kanssa mustikkamuffinseja. Ohjeen löysin näppärästi netistä. Yhtään valehtelematta tällä ohjeella tulee oikeastikin ihanan pehmeitä ja maistuvia muffinsseja. Olemme menossa käymään Korkeasaaressa, joten voi olla, että otamme evääksi myös muutaman muffinin mukaan. 

Muffinssien tarkemmat ohjeet löydät Annin uunissa -blogista. Itse käytin mustikoita reilummin, varmastikin tuplasti enemmän. Sokeria laitoin puolestaan hintsusti vähemmän. Muutoin noudatin ohjetta varsin tarkasti. Kokeilkaa tekin ja ihastukaa herkkuun, jota ei tarvitse vatkata, vaahdottaa eikä nyppiä!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikki! 

/Me kaksi ja lapset