Keskenmeno ja korona - kuinka tämä meni?

Viime viikolla sattui ja tapahtui, ja nyt tuntuu, että takki on tyhjä taas tovin. Kaikki alkoi koronasta. Tai ehkä jo edeltävän viikon sunnuntain epämääräisistä ultrakuulumisista. Ultrakuulumiset eivät olleet sitä, mitä olin toivonut. Kohdussa oli raskauspussi ja häivähdys ruskuaispussia, mutta mitat eivät pitäneet paikkansa. Siitä hetkestä lähtien toivoin, että kohtu ymmärtäisi päästää pienestä irti, sillä tiesin, ettei se raskaus toisi meille elävää vauvaa. Samalla, kun ehdin surra raskauden heikohkoja tulevaisuuden näkymiä, alkoi kurkku karheutua, lihakset kipeytyä ja kuume nousta. Oli aika tehdä testi – koronatesti.

Testi vilkutteli iloisesti kahta viivaa ja minä totesin saavani heittää kaikki viikon suunnitelmat roskikseen. Tiistaipäivänä olo oli kuin jyrän alle jäänyt. Pään jatkuva vihlonta, yhä ylemmäs kipuava kuume ja lihassärky alkoivat viedä mehuja. Sain virallisen koronatuloksen samana päivänä kuin oireet alkoivat ja olin yhteydessä työterveyteen, josta saisin sairaslomatodistuksen työpaikkaa varten. Lääkäri, jonka kanssa kävin keskustelua oireista näki ehdottoman välttämättömänä, että aloitan raskauden ja koronan takia vatsaan pistettävät verenohennuslääkkeet. Yritin avata lääkärille ajatuksiani raskauden epätodennäköisestä jatkumisesta, mutta kyselyt ja pohdinnat menivät kuuroille korville. Kello oli tuohon aikaan jo niin paljon, että lähiapteekit olivat menneet kiinni, joten lääke jäi hakematta.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä päätäni vihloi niin paljon, että olin varma lähestyvästä aivoverenvuodosta. En uskaltanut ottaa panadolia kummempia lääkkeitä, sillä raskaus oli kuitenkin sillä hetkellä vielä kohdussa eikä ensimmäiselle kolmannekselle suositella esimerkiksi buranaa. Aamu valkeni ja päänsärky hellitti hieman. Jäin uudelleen pohtimaan verenohennuslääkkeen tarpeellisuutta, sillä olin varma, ettei raskaus tule jatkumaan normaalisti. Olin huolissani, kuinka lääke vaikuttaa mahdolliseen tulevaan tyhjennykseen tai spontaanisti alkavaan vuotoon. Päätin soittaa lääkeneuvonta-apuja synnytyssairaalan äitipolill, jonka asiakas tulisin hyvin todennäköisesti olemaan, jos raskaus ei itsenäisesti lähde tulemaan ulos. Onneksi soitin. Kätilö oli konsultoinut lääkäriä, joka myöskään ei nähnyt verenohennuslääkkeelle tarvetta.

Keskiviikko alkoi taittua iltaan, ja paperiin pyyhkiessä huomasin kevyttä rusehtavaa vuotoa. Tiesin, että vuoto alkaisi viimeistään seuraavana päivänä ja odotus olisi ohi.

Torstaina ja perjantaina vuoto oli runsaimmillaan. Vaikka raskaus oli vasta hyvin alussa, todennäköisesti tuulimuna, tuli kohdusta todella reilun kokoisia hyytymiä. En edelleenkään ymmärrä, miten näin alkuvaiheessa olleesta raskaudesta voi tulla noin paljon isoja hyytymiä ulos. Yritin olla rauhallinen, mutta toisinaan suuret wc-pyttyyn loiskahtavat (kyllä, loiskahtavat!!) klimpit aiheuttivat ällötyksen väristyksiä. Tässä vaiheessa korona muistutteli itseään onneksi enää päänsäryllä ja kuumeella. Muut oireet olivat häipyneet omille teilleen kiusaamaan muita sairastelijoita.

Viimeisin kuumeeton päivä oli perjantaina ja samaan aikaan myös keskenmenovuoto keveni reilusti. Yritin jaloitella ja juoda vettä reilusti tulppariskin vuoksi, jotta koronaoireiden ja keskenmenon lisäksi veritulppa ei iskisi omalle kohdalle. Sunnuntaina, eli taudin kuudentena päivänä, olin oireeton. Mitä tulee keskenmenoon, niin vuotoa on edelleen. Tätä olin toki osannut odottaakin, ja uskon, että vuoto tulee jatkumaan vielä tämän viikon.

Kontrollina teen ensi torstaina raskaustestin, jossa toivottavasti näkyy enää hyvin haalea viiva. Tikutan raskautta toki niin kauan, että viimeinenkin viivan häivähdys on kadonnut. Sen jälkeen käärimme hihat ja jatkamme yrittämistä, taas.

/Me kaksi ja lapset