Jatkuvan salailun tuska

Varmasti lähes jokainen raskaustiedon itsellään pitävä tietää, kuinka raskasta salailu voi olla. Täällä on vasta viides viikko menossa, ja toistaiseksi olen joutunut kaatamaan salavihkaan viinilasillisen viemäriin, sanonut syöneeni graavilohileivän aamiaispöydässä ja kiertänyt varmuuden vuoksi tarjolla olevan teen, kun en ollut varma, oliko tarjolla oleva tee rooibosteetä.

Lupasin itselleni viime kesänä, etten kerro mahdollisista tulevista raskauksistani kenellekään ennen kuin on pakko. Viime kesän menetys oli niin kova kolaus omalle turvallisuudentunteelleni, etten halua kenenkään vahingossakaan pahoittavan mieltäni ajattelemattomilla lausahduksilla mahdollisen keskenmenon kohdalla. Tiedän linjaukseni loukkaavan esimerkiksi äitiäni, mutta hänen viime kesäiset ja sen jälkeiset möläytykset kummittelevat edelleen takaraivossa. 

Mitä tulee omiin ajatuksiini, taidan itse olla raskauteni suurin epäilijä. Perinteisiä raskausoireita ei vieläkään ole. Kohtua jomottelee päivittäin, mutta väsymys, palelu ja ummetus loistavat poissaolollaan. Nämä ovat ennen olleet itselleni niin selkeitä raskausoireita, että olen uskaltanut luottaa raskauksiin enemmän tuolloin. Nyt olo on lähinnä epäuskoinen. Raskaustesti näyttää positiivista, mutta olo ei ole yhtään raskautunut.

Jos raskaus jatkuisi kuitenkin normaalisti, alkaisi pahoinvointi 1-2 viikon kuluttua. Aiemmin pahoinvointi on kestänyt 4-6 viikkoa, joten kieltämättä mietityttää, olisiko tämäkin raskaus samanlainen. Meille on varattu heinäkuun puoliväliin viikon loma Kreikkaan, joten reissu menee joko keskenmenoa surressa tai pahoinvoinnin kourissa 😬 

Yritän uskaltaa tehdä tiistaina viimeisen raskaustestin Clearbluen viikkodigillä. Jos se näyttää tulokseksi odotetun 3+:n, uskallan varata ajan varhaisultraan. Ultra olisi hyvä saada ajoitettua heinäkuun alkuun, niin ehdimme tarvittaessa tehdä tyhjennyksen tai käydä kontrolliultrassa ennen lomareissua.

Palataan asiaan viimeistään tiistaina! Pitäkää meille peukkuja! 👍

/Me kaksi ja lapset