Muisto kahden vuoden takaa
Näin toissayönä unta, jossa kuopus peruutti pyörällä lampeen, enkä unessa löytänyt häntä pinnan alta. Herättyäni uni ei enää tullut silmään ja jäin valveille. Mörkö. Taannoin työkaverini kysyi, olenko raskaana, kun valittelin väsymystä ja jatkuvasti kolottavaa sokerihammasta. En ollut, enkä ole. Syksy se vain. Olisin halunnut sanoa hänelle, että aika lailla tasan kaksi vuotta sitten uin harvinaisen syvissä vesissä. Itkin, hoidin puolivuotista vauvaa, etsin tietoa kaikesta maan ja taivaan välillä ja hengittelin. Silti kaiken kamalankin jälkeen kaipaisin lisää lapsia. Ikuinen vauvakuume - sitä se taitaa olla. Haluaisinko siis lisää lapsia? Ehdottomasti! Haluaisinko niitä tähän parisuhteeseen? En. Enkä kyllä mihinkään muuhunkaan parisuhteeseen. Enkä missään nimessä haluaisi enää olla niin järkyttävän täynnä huolta, hätää ja surua, mitä olin kaksi vuotta sitten. Meidän lapsiluku on näin ollen täynnä. Olisin kaivannut kaksi vuotta sitten kannattelua ja hoivaa. Mies oli silloin t...
Kommentit
Lähetä kommentti