Syyslomareissun kohokohdat
Kaikista maalaamistani ennakkokauhukuvista huolimatta reissu lasten ja lasten mummon kanssa sujui odotettua paremmin. Kovaääninen äitini ymmärsi tarjota ajomatkalle myös hiljaisia hetkiä ja itse osasin purra kieltäni kovaääniset osuudet. Lapset olivat intoa ja iloa täynnä läpi reissun ja matkustivat kaikki välit yllättävän vähillä riidoilla. Teimme matkasuunnitelmaamme pieniä muutoksia ja näimme lasten isomummoa, enoa ja serkkua jo maanantaina, ja tiistain olimme reissussa Leppävirralla Muumien jääluolassa. En ole nähnyt mummoani toviin ja varoittelin lapsia, että isomummo ei välttämättä enää muista heitä. Se, mihin en ollut varustautunut, oli se, että mummoni ei tunnistanut enää minua. Hän monta kertaa ihmetteli, kuka olen, ja toisteli, ettei tunnista minua ollenkaan. Yhteisten tuntien aikana juttelimme kyllä paljon, kävimme läpi ihmisiä, ketkä hän muistaa ja mahtaisiko muistoista löytyä sellaisia hetkiä, joissa minä saattaisin olla mukana. Sellaisia muistoja ei äkkis...
Voi ei kemialliseksiko se sittenkin jäi, voi harmi, otan osaa :( mutta kovasti näyttää olevan yritystä kiinnittyä, ehkäpä seuraavasta nappaa tarrasukkien kera! ♥
VastaaPoistaKemialliseksi tosiaan jäi tällä kertaa. Mutta kuten itsekin sanoit, niin plussa antaa aivan eri tavalla taas boostia yrityksen jatkamiseen!
Poista