Siirry pääsisältöön

Videot

Löysän vatsan arvoitus

Kuopus on harvinaisen herkkävatsainen. Oli tauti mikä tahansa, niin se oireilee aina vatsan kautta. Löysää kakkaa, limaista kakkaa, vetistä kakkaa, haisevaa kakkaa.  Useimmiten vatsa oireilee eniten infektion kanssa samaan aikaan, mutta toisinaan myös ilman syytä. Viime toimintavuonna, kun taapero aloitti päiväkodissa, ehti lapsella vierailla monen monta ripulia ja kolme oksennustautia. Herkkävatsainen, ajattelin. Meillä on säännöllisessä käytössä D-vitaviimin kanssa samaan tablettiin ympätty maitohappobakteeri. Ei mitään käsitystä, auttaako se oikeasti, mutta ainakin näin vanhemmille se tarjoaa lumelääkkeen veroisen avun. Isommat lapset syövät samoja tabletteja myös, ja ainakin heillä on vatsat paremmassa kunnossa. Epäilen, että heillä maitohappobakteerien sijaan ikä ja omat ajat päiväkodissa ovat kasvattaneet rautaisemmat vatsat. Tänään, kun jälleen kerran päiväkodista soitettiin löysävatsaisesta 2-vuotiaasta, varasin ajan lääkärille. Ok, liikkeellä voi ol...
Lähetä kommentti
Read more »

Kahdeksannen yrityskierron kuulumiset

Kuulin sunnuntaina, että kollegani oli sairastunut koronaan (kuten tällä hetkellä todella moni muukin). Jaan kyseisen henkilön kanssa työhuoneen, joten varotoimenpiteenä tein tänä aamuna töissä koronatestin. Kerrankin voin kertoa ilahtuneeni, kun testissä komeili vain yksi viiva. Teen toki uuden testin, jos alan saada koronaan liittyviä oireita. Toistaiseksi tilanne näyttää kuitenkin hyvältä.

Kahdeksas yrityskuukausi alkaa lähestyä loppua. Tässä kierrossa luteaalivaihe on sisältänyt jonkin verran kohtujomotusta, joten pidän sormet ristissä positiivisen raskaustestituloksen puolesta. Olisin voinut tehdä aamulla raskaustestin (dpo10), sillä positiivinen tulos olisi voinut näkyä jo tänään. Toisaalta mitä suurimmalla todennäköisyydellä testi olisi ollut negatiivinen, joten mitä suotta pilata alkanutta viikkoa heti huonoilla uutisilla. Ehkä toisinaan on helpompi pitää toivoa yllä.

Olen toistuvasti harmitellut sitä, että elämä tuntuu menevän pelkkään odotteluun. Jos ajattelen yhdeksää viimeistä kuukautta, niin päällimmäisenä muistona on odottaminen. Odottaminen on sisältänyt ovulaation metsästystä, nuoremman lapsen toistuvista flunssista ja kuumeista tervehtymistä, raskaustestien tekemistä ja viikonloppuihin siirtymistä. Olisipa joskus ihana vain olla ilman, että odottaa yhtään mitään. Vinkkejä, kuinka elää hetkessä?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit