Siirry pääsisältöön

Videot

Jouluaskartelut jatkuvat, taas!

Meille on kertynyt kuluneiden viikkojen aikana reiluhkosti talouspaperirullan hylsyjä. Ensin teimme niistä seisovia kuusia , ja nyt roikkuvia kuusia kuusiviiriä varten. Kuusiviirit pääsivät koristamaan lasten huoneiden ovenkarmeja.  Yhdestä talouspaperirullasta sai leikattua kolme mukavan leveää kuusta. Tein itselleni paperista muotin, jotta kuuset olivat samanlaisia keskenään. Talouspaperirulla litataan ja käännetään vaakatasoon. Kuusi leikataan tällä kertaa siten, että kuusen oksien päät ovat vapaat, ja kuusen latva ja jalka ovat kiinni, eli taitteen kohdalla. Tällä tavoin pahvikuusen voi vain pujottaa naruun roikkumaan. Teimme yhteensä 18 kuusta, joten kumpaankin oveen tuli 9 kuusta. Maalasimme leikatut kuuset vihreiksi molemmin puolin ja maalin kuivuttua koristelimme kuuset tusseilla. Lapset innostuivat tekemään yksityiskohtaisempia koristeita, kun itse tyydyin palloihin, sydämiin ja rusetteihin. Kaapista löytyi punaista juuttinarua, joten pujotin kuuset...
Lähetä kommentti
Read more »

Kahdeksannen yrityskierron kuulumiset

Kuulin sunnuntaina, että kollegani oli sairastunut koronaan (kuten tällä hetkellä todella moni muukin). Jaan kyseisen henkilön kanssa työhuoneen, joten varotoimenpiteenä tein tänä aamuna töissä koronatestin. Kerrankin voin kertoa ilahtuneeni, kun testissä komeili vain yksi viiva. Teen toki uuden testin, jos alan saada koronaan liittyviä oireita. Toistaiseksi tilanne näyttää kuitenkin hyvältä.

Kahdeksas yrityskuukausi alkaa lähestyä loppua. Tässä kierrossa luteaalivaihe on sisältänyt jonkin verran kohtujomotusta, joten pidän sormet ristissä positiivisen raskaustestituloksen puolesta. Olisin voinut tehdä aamulla raskaustestin (dpo10), sillä positiivinen tulos olisi voinut näkyä jo tänään. Toisaalta mitä suurimmalla todennäköisyydellä testi olisi ollut negatiivinen, joten mitä suotta pilata alkanutta viikkoa heti huonoilla uutisilla. Ehkä toisinaan on helpompi pitää toivoa yllä.

Olen toistuvasti harmitellut sitä, että elämä tuntuu menevän pelkkään odotteluun. Jos ajattelen yhdeksää viimeistä kuukautta, niin päällimmäisenä muistona on odottaminen. Odottaminen on sisältänyt ovulaation metsästystä, nuoremman lapsen toistuvista flunssista ja kuumeista tervehtymistä, raskaustestien tekemistä ja viikonloppuihin siirtymistä. Olisipa joskus ihana vain olla ilman, että odottaa yhtään mitään. Vinkkejä, kuinka elää hetkessä?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit