Siirry pääsisältöön

Videot

Syyskranssi taidottomille

Olen pitänyt itseäni suht näppäränä askartelijana, mutta joka kerta kranssia väkertäessä tekeminen vetää nöyräksi. Miten, siis aidosti MITEN, voi kranssin teko olla niin vaikeaa? Olen yrittänyt punoa kranssin sekä suoraan valmiiseen renkaaseen ns. pötkönä että laittaa pieniä nippuja erikseen kranssipohjaan. Silti joka ikinen kerta kranssi on epätasainen, muhkurainen ja pohjarenkulan lisäksi oksien siimeksestä paistaa myös kymmenet rautalanganpätkät. AARGH!!! Minäpä en silti lannistu, sillä joka vuosi olen unohtanut aiemman vuoden kommellukset ja olen vakuuttunut osaamiseni tason olevan riittävä kranssihommiin.  Viime vuosien raaka-aineiden ostamisen sijaan tänä vuonna kranssimateriaalit sain kerätä työkaverin puutarhasta. Olin nähnyt joskus jonkun tekemän kauniin syyskranssin kuivatuista saniaisista, ja kranssin teko kävisi kuulemma keneltä tahansa. Eli minulta myös! Mutta ei! Pyörittelin, väkertelin ja hykertelin. Saniaiset murtuivat sormien alla, rautalang...
Lähetä kommentti
Read more »

Kahdeksannen yrityskierron kuulumiset

Kuulin sunnuntaina, että kollegani oli sairastunut koronaan (kuten tällä hetkellä todella moni muukin). Jaan kyseisen henkilön kanssa työhuoneen, joten varotoimenpiteenä tein tänä aamuna töissä koronatestin. Kerrankin voin kertoa ilahtuneeni, kun testissä komeili vain yksi viiva. Teen toki uuden testin, jos alan saada koronaan liittyviä oireita. Toistaiseksi tilanne näyttää kuitenkin hyvältä.

Kahdeksas yrityskuukausi alkaa lähestyä loppua. Tässä kierrossa luteaalivaihe on sisältänyt jonkin verran kohtujomotusta, joten pidän sormet ristissä positiivisen raskaustestituloksen puolesta. Olisin voinut tehdä aamulla raskaustestin (dpo10), sillä positiivinen tulos olisi voinut näkyä jo tänään. Toisaalta mitä suurimmalla todennäköisyydellä testi olisi ollut negatiivinen, joten mitä suotta pilata alkanutta viikkoa heti huonoilla uutisilla. Ehkä toisinaan on helpompi pitää toivoa yllä.

Olen toistuvasti harmitellut sitä, että elämä tuntuu menevän pelkkään odotteluun. Jos ajattelen yhdeksää viimeistä kuukautta, niin päällimmäisenä muistona on odottaminen. Odottaminen on sisältänyt ovulaation metsästystä, nuoremman lapsen toistuvista flunssista ja kuumeista tervehtymistä, raskaustestien tekemistä ja viikonloppuihin siirtymistä. Olisipa joskus ihana vain olla ilman, että odottaa yhtään mitään. Vinkkejä, kuinka elää hetkessä?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit