Siirry pääsisältöön

Videot

Mitä lie liikkeellä

Puoliltaöin oli ilahduttava herätys, kun kuopus köpötteli viereen ja oli kuuma kuin höyryveturi. Ei auttanut kuin pukata mies hereille ja pyytää kuumemittaria paikalle. 39.0 oli illan ensimmäinen lukema. Noissa lukemissa tietää, että on kiire, koska pieni ukko tuppaa korkeassa kuumeessa oksentaa pahaa oloaan. Ja näinhän siinä kävi. Hetki lääkkeenoton jälkeen pienen miehen vatsa pyörähti ympäri ja lääkkeet tulivat parilla kakaisulla ylös ja ulos.  Minulla ei ole mitään osaamista saati muistikuvaa, kuinka näissä tilanteissa pitäisi lääkkeenoton kanssa toimia, joten ei auttanut kuin ottaa napero kainaloon ja painella pesuhuoneeseen perkaamaan oksennuksella kuorrutettu lapsi ja soittaa samalla päivystysnumeroon ja kysellä, pitääkö lääke antaa uudelleen. Siinä hötäkässä emme huomanneet katsoa edes kelloa, jotta olisi voinut arvioida minuutilleen, kuinka kauan lääke ehti vaikuttaa. Puhelimen toisessa päässä vastasi mukavan kuuloinen sairaanhoidon ammattilainen ja sanoi, että ...

Kahdeksannen yrityskierron kuulumiset

Kuulin sunnuntaina, että kollegani oli sairastunut koronaan (kuten tällä hetkellä todella moni muukin). Jaan kyseisen henkilön kanssa työhuoneen, joten varotoimenpiteenä tein tänä aamuna töissä koronatestin. Kerrankin voin kertoa ilahtuneeni, kun testissä komeili vain yksi viiva. Teen toki uuden testin, jos alan saada koronaan liittyviä oireita. Toistaiseksi tilanne näyttää kuitenkin hyvältä.

Kahdeksas yrityskuukausi alkaa lähestyä loppua. Tässä kierrossa luteaalivaihe on sisältänyt jonkin verran kohtujomotusta, joten pidän sormet ristissä positiivisen raskaustestituloksen puolesta. Olisin voinut tehdä aamulla raskaustestin (dpo10), sillä positiivinen tulos olisi voinut näkyä jo tänään. Toisaalta mitä suurimmalla todennäköisyydellä testi olisi ollut negatiivinen, joten mitä suotta pilata alkanutta viikkoa heti huonoilla uutisilla. Ehkä toisinaan on helpompi pitää toivoa yllä.

Olen toistuvasti harmitellut sitä, että elämä tuntuu menevän pelkkään odotteluun. Jos ajattelen yhdeksää viimeistä kuukautta, niin päällimmäisenä muistona on odottaminen. Odottaminen on sisältänyt ovulaation metsästystä, nuoremman lapsen toistuvista flunssista ja kuumeista tervehtymistä, raskaustestien tekemistä ja viikonloppuihin siirtymistä. Olisipa joskus ihana vain olla ilman, että odottaa yhtään mitään. Vinkkejä, kuinka elää hetkessä?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit