Siirry pääsisältöön

Videot

Ensi viikon ruokalista

Miten voikin viikko mennä näin nopeasti? Tällä viikolla mies on huolehtinut ruokahuollosta, ja ensi viikolla on jälleen minun vuoroni. Aivot yrittivät tehdä kovasti ajatustyötä uusien arkiruokien tiimoilta, mutta samoja sankareita tuntuu löytyvän listalta viikosta toiseen. Toissaviikkoinen kasvisbolognese oli muuten aivan järkyttävää. Suurimmaksi epäonnistumisen syylliseksi epäilen kaurajauhista, jonka maku ja suutuntuma eivät kuitenkaan olleet niin hyvät, mitä ajattelin/muistelin. Ensi kerralla pitänee palata taas soijarouheeseen. Ensi viikolla aloitellaan myös laskiaispullien syönti, koska viime viikon sunnuntaina leivoimme pullia pakkaseen juurikin laskiaisherkkuja varten. Onko kukaan ihanista lukijoista kokeillut sulattaa pakastetut pullat airfrayerissa? Mahtaako raesokeri kärsiä tuplapaistamisesta? Laskiaispullien lisäksi ruokalistalla on: - Riisipuuro, ruisleipä ja kylmäsavulohi - Lihapullakastike, keitinperuna ja paahdettu ruusukaali - halloumi-kikhernekastike ja rii...
Lähetä kommentti
Read more »

Kahdeksannen yrityskierron kuulumiset

Kuulin sunnuntaina, että kollegani oli sairastunut koronaan (kuten tällä hetkellä todella moni muukin). Jaan kyseisen henkilön kanssa työhuoneen, joten varotoimenpiteenä tein tänä aamuna töissä koronatestin. Kerrankin voin kertoa ilahtuneeni, kun testissä komeili vain yksi viiva. Teen toki uuden testin, jos alan saada koronaan liittyviä oireita. Toistaiseksi tilanne näyttää kuitenkin hyvältä.

Kahdeksas yrityskuukausi alkaa lähestyä loppua. Tässä kierrossa luteaalivaihe on sisältänyt jonkin verran kohtujomotusta, joten pidän sormet ristissä positiivisen raskaustestituloksen puolesta. Olisin voinut tehdä aamulla raskaustestin (dpo10), sillä positiivinen tulos olisi voinut näkyä jo tänään. Toisaalta mitä suurimmalla todennäköisyydellä testi olisi ollut negatiivinen, joten mitä suotta pilata alkanutta viikkoa heti huonoilla uutisilla. Ehkä toisinaan on helpompi pitää toivoa yllä.

Olen toistuvasti harmitellut sitä, että elämä tuntuu menevän pelkkään odotteluun. Jos ajattelen yhdeksää viimeistä kuukautta, niin päällimmäisenä muistona on odottaminen. Odottaminen on sisältänyt ovulaation metsästystä, nuoremman lapsen toistuvista flunssista ja kuumeista tervehtymistä, raskaustestien tekemistä ja viikonloppuihin siirtymistä. Olisipa joskus ihana vain olla ilman, että odottaa yhtään mitään. Vinkkejä, kuinka elää hetkessä?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit