Siirry pääsisältöön

Videot

Kun lapsen harrastus vie mukanaan

Meidän lapsemme on harrastanut useamman vuoden yhtä ja samaa joukkuelajia. Harrastus on vienyt sekä lapsen että lapsen isän mukanaan. Kalenteri ja kaikki perheen menot suunnitellaan lapsen treenien ja turnausten ympärille. Vielä ennen vuodenvaihdetta myös mies pelaili höntsäsarjassa, mutta luopui treeneistään, kun uusi peliaika vaihtui sellaiseen ajankohtaan, että se olisi pakottanut minut hoitamaan kuskaukset, iltapalat ja nukutukset yhtenä lisäpäivänä. Huomasin kyllä, että miestä harmitti, ettei voinut jatkaa harrastustaan, mutta tylsänä vaimona totesin, että on kurjaa, että kotityöt kaatuvat aina sekä lapsen että miehen harrastuksen vuoksi minun harteilleni. Ja toki lapsen harrastusta haluan kannattaa. Eikä mies ilman joukkueurheilumaailmaa ole jäänyt. Mies toimii lapsen joukkueessa jonkinlaisena epävirallisena apuhenkilönä, joten hän on treeneissä ja turnauksissa aina mukana. Olen aidon onnellinen, että suht arka lapsemme on löytänyt itselleen mieluisan harrastuksen. Ha...

Kahdeksannen yrityskierron kuulumiset

Kuulin sunnuntaina, että kollegani oli sairastunut koronaan (kuten tällä hetkellä todella moni muukin). Jaan kyseisen henkilön kanssa työhuoneen, joten varotoimenpiteenä tein tänä aamuna töissä koronatestin. Kerrankin voin kertoa ilahtuneeni, kun testissä komeili vain yksi viiva. Teen toki uuden testin, jos alan saada koronaan liittyviä oireita. Toistaiseksi tilanne näyttää kuitenkin hyvältä.

Kahdeksas yrityskuukausi alkaa lähestyä loppua. Tässä kierrossa luteaalivaihe on sisältänyt jonkin verran kohtujomotusta, joten pidän sormet ristissä positiivisen raskaustestituloksen puolesta. Olisin voinut tehdä aamulla raskaustestin (dpo10), sillä positiivinen tulos olisi voinut näkyä jo tänään. Toisaalta mitä suurimmalla todennäköisyydellä testi olisi ollut negatiivinen, joten mitä suotta pilata alkanutta viikkoa heti huonoilla uutisilla. Ehkä toisinaan on helpompi pitää toivoa yllä.

Olen toistuvasti harmitellut sitä, että elämä tuntuu menevän pelkkään odotteluun. Jos ajattelen yhdeksää viimeistä kuukautta, niin päällimmäisenä muistona on odottaminen. Odottaminen on sisältänyt ovulaation metsästystä, nuoremman lapsen toistuvista flunssista ja kuumeista tervehtymistä, raskaustestien tekemistä ja viikonloppuihin siirtymistä. Olisipa joskus ihana vain olla ilman, että odottaa yhtään mitään. Vinkkejä, kuinka elää hetkessä?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit