Siirry pääsisältöön

Videot

Mitähän tämä nyt on?

Elän hämmentävää aikaa. Olen tottunut siihen, että kuukautiskiertoni on lähes päiväntarkka. Käytännössä kierto kestää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta 26 päivää, joskus hyvin harvoin 27 päivää. Nyt elellään kiertopäivää 30, eikä vuotoa näy eikä kuulu. Raskaana en ole, joten jokin muu viivästyttää kierron alkua. En myöskään edelleenkään ole saanut aikaiseksi käydä gynekologilla, joten hormonaalinen ehkäisy ei ole syyllinen tähän. Töissä on toki kiirettä, ja vuodenvaihde herättää kaikenlaisia tunteita aina pienestä stressistä työn imuun. En silti koe olevani erityisen stressaantunut, vaikka työt pyörivätkin mielessä normaalia enemmän. Kotielämä on tasaista, eikä siinä ole tällä hetkellä mitään, mikä voisi aiheuttaa kuukautisten myöhästymisen. Ruokavalioni on juuri niin hyvä/huono kuin ennenkin. Nyt lähinnä ihmettelen, milloin tässä pitäisi olla yhteydessä esimerkiksi lääkäriin. Voisi kuvitella, että vuoto tulee, kun on tullakseen, mutta onhan tämä tilanne hieman hämmentävä...
Lähetä kommentti
Read more »

Kahdeksannen yrityskierron kuulumiset

Kuulin sunnuntaina, että kollegani oli sairastunut koronaan (kuten tällä hetkellä todella moni muukin). Jaan kyseisen henkilön kanssa työhuoneen, joten varotoimenpiteenä tein tänä aamuna töissä koronatestin. Kerrankin voin kertoa ilahtuneeni, kun testissä komeili vain yksi viiva. Teen toki uuden testin, jos alan saada koronaan liittyviä oireita. Toistaiseksi tilanne näyttää kuitenkin hyvältä.

Kahdeksas yrityskuukausi alkaa lähestyä loppua. Tässä kierrossa luteaalivaihe on sisältänyt jonkin verran kohtujomotusta, joten pidän sormet ristissä positiivisen raskaustestituloksen puolesta. Olisin voinut tehdä aamulla raskaustestin (dpo10), sillä positiivinen tulos olisi voinut näkyä jo tänään. Toisaalta mitä suurimmalla todennäköisyydellä testi olisi ollut negatiivinen, joten mitä suotta pilata alkanutta viikkoa heti huonoilla uutisilla. Ehkä toisinaan on helpompi pitää toivoa yllä.

Olen toistuvasti harmitellut sitä, että elämä tuntuu menevän pelkkään odotteluun. Jos ajattelen yhdeksää viimeistä kuukautta, niin päällimmäisenä muistona on odottaminen. Odottaminen on sisältänyt ovulaation metsästystä, nuoremman lapsen toistuvista flunssista ja kuumeista tervehtymistä, raskaustestien tekemistä ja viikonloppuihin siirtymistä. Olisipa joskus ihana vain olla ilman, että odottaa yhtään mitään. Vinkkejä, kuinka elää hetkessä?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit