Siirry pääsisältöön

Videot

Ensi viikon ruokalista

Ensi viikon ruokalista ja kauppakassitilaus on valmis. Salaattipainoisella linjalla jatketaan, joskin yhdelle päivälle varasin uunijuureksia vaihtelun vuoksi. Yksi pakollinen kasvisruokapäivä kuitataan kasvissosekeiton muodossa, joka maistuu koko perheelle lapsia myöten. Meidän ensi viikon ruokalista näyttää tältä - Tortillahodarit ja lisukesalaatti - Lihapullat, uunijuurekset ja bang bang -kastike - Uunilohi, keitinperuna ja lisukesalaatti - Bataattisosekeitto ja riisipiirakka - Tee-se-itse-salaatti halloumilla, kanalastuilla ja pastalla - pitsat pakastetaikinasta, täytevaihtoehtoina kanalastu, marinoitu punasipuli, tonnikala, katkarapu ja mozzarella - Kanankoivet, riisi ja salaatti - Kanaviillokki, riisi ja salaatti Kanaviillokin teen edellisenä päivänä valmistetuista kanankoivista, joita teen aina koipipäivänä reilumman määrän. Viillokki valmistuu vartissa, kun kanat ovat kypsennetty ja pilkottu edellisenä päivänä.  Tortillahodarit osuivat nettiä selaillessa silmiin...

Kuinka paljon teillä leikitään?

Nostan heti ensimmäisenä käden pystyyn. Minä en aina jaksa leikkiä lasten kanssa. Olen sanonut alusta asti olevani askarteleva ja (satu)kirjoja lukeva äiti. Käyn mielelläni lasten kanssa eri tapahtumissa, piirrän lasten selkään kuvioita ja harjoittelen numeroita ja kirjaimia. Otan lapset mielelläni mukaan leivontaan ja ruoanlaittoon. Mutta se leikkiminen, se on kyllä vaikeaa.

Leikkiminen on itselleni erityisen vaikeaa silloin, kun pitäisi osata leikkiä sellaisia leikkejä, jotka eivät ole tuttuja omasta lapsuudesta. On ollut huomattavan paljon helpompaa leikkiä kotileikkejä leikkikeittiössä kuin juna- tai autoleikkejä. Yritän tasapuolisesti osallistua molempien lasten leikkeihin, mutta mieluiten jättäisin lelut kaappiin ja pelaisin lasten kanssa lautapelejä tai lukisin satuja ääneen.

Olen pohtinut, onko tämä omasta kodista opittu tapa. En muista omasta lapsuudestani kertaakaan, että vanhempani olisivat aktiivisesti osallistuneet leikkiin mukaan. Muistan kuitenkin sen, että äiti luki meille paljon kirjoja ja isä pelasi toisinaan lautapelejä meidän kanssamme. Mikä siinä leikkimisessä on niin vaikeaa?

Muistan joskus lukeneeni jutun aikuisten leikkimisestä. Siinä haastateltava kertoi, että leikkiminen on taito siinä missä pelien pelaaminen tai askartelu. Aikuiselle tekisi hyvää toisinaan uppoutua leikkiin mukaan samalla kasvattaen leikkimisen taitoa. Mitä enemmän leikkimistä harjoittelee, sitä helpompaa ja luontaisempaa se myös jatkossa on.

Olen ehtinyt seurata sivusta mieheni ja lastemme, erityisesti esikoisemme, leikkejä nyt useamman vuoden ajan. Leikki soljuu hienosti eteenpäin, molemmat leikkijät tukevat kaveria leikissä eteenpäin ja toiminta on vuorovaikutteista ja tasa-arvoista. Myönnän tuntevani toisinaan kateuden piston, kun mietin, miksi itse en osaa leikkiä yhtä hyvin. Toisaalta sitten voin myös pohtia, onko minun pakko olla perheemme "pää" tässä asiassa. Ehkä minä voin jatkossakin olla vastuussa satujen lukemisesta ja askartelusta.

Miten teidän perheessä leikitään? Oletteko huomanneet leikin takkuavat tai tuntuvan vaikealta? Auttaako leikin treenaaminen?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit