Siirry pääsisältöön

Videot

Ensi viikon ruokalista

Mies jatkaa maanantaina lomailua lasten kanssa, kun minä jatkan tunnollisesti töissä. Lupasin huolehtia arkipäivällisistä ja viikonlopun aterioista miehen pitäen porukan ruoassa aamupala- ja lounasaikoihin. Ensi viikolla muun arkihässäkän lisäksi on myös uusivuosi. Useana vuonna olemme syöneet uuden vuoden aattona nachopeltiä, joten yritän jemmata yhden ensi viikon texmex-ruoista aatolle. Pitäähän sitä perinteistä pitää kiinni. Mutta lyhyestä virsi kaunis, ensi viikolla syömme: - Toastit tonnikalatahnalla ja vihertuotteilla - Kermainen kanapasta ja vihersalaatti - Uuniporkkanat fetamurulla ja itse tehdyt lihapullat - Broilerinkoivet, riisi ja vihersalaatti - Tortillat kanalla, halloumilla ja kasviksilla - Pitsa (täytteinä valittavissa kanalastu, bbq-kastike, tonnikala, pepperoni, mozzarella, karamellisoitu punasipuli, ranskankerma) - Fajitaspannu - Järvikalaragu ja paahdetut ruusukaalit - Kalakeitto ja ruisleipä Pitsapohjina hyödynnän pakastealtaan valmiita taikinapalloja. ...

Kuinka paljon teillä leikitään?

Nostan heti ensimmäisenä käden pystyyn. Minä en aina jaksa leikkiä lasten kanssa. Olen sanonut alusta asti olevani askarteleva ja (satu)kirjoja lukeva äiti. Käyn mielelläni lasten kanssa eri tapahtumissa, piirrän lasten selkään kuvioita ja harjoittelen numeroita ja kirjaimia. Otan lapset mielelläni mukaan leivontaan ja ruoanlaittoon. Mutta se leikkiminen, se on kyllä vaikeaa.

Leikkiminen on itselleni erityisen vaikeaa silloin, kun pitäisi osata leikkiä sellaisia leikkejä, jotka eivät ole tuttuja omasta lapsuudesta. On ollut huomattavan paljon helpompaa leikkiä kotileikkejä leikkikeittiössä kuin juna- tai autoleikkejä. Yritän tasapuolisesti osallistua molempien lasten leikkeihin, mutta mieluiten jättäisin lelut kaappiin ja pelaisin lasten kanssa lautapelejä tai lukisin satuja ääneen.

Olen pohtinut, onko tämä omasta kodista opittu tapa. En muista omasta lapsuudestani kertaakaan, että vanhempani olisivat aktiivisesti osallistuneet leikkiin mukaan. Muistan kuitenkin sen, että äiti luki meille paljon kirjoja ja isä pelasi toisinaan lautapelejä meidän kanssamme. Mikä siinä leikkimisessä on niin vaikeaa?

Muistan joskus lukeneeni jutun aikuisten leikkimisestä. Siinä haastateltava kertoi, että leikkiminen on taito siinä missä pelien pelaaminen tai askartelu. Aikuiselle tekisi hyvää toisinaan uppoutua leikkiin mukaan samalla kasvattaen leikkimisen taitoa. Mitä enemmän leikkimistä harjoittelee, sitä helpompaa ja luontaisempaa se myös jatkossa on.

Olen ehtinyt seurata sivusta mieheni ja lastemme, erityisesti esikoisemme, leikkejä nyt useamman vuoden ajan. Leikki soljuu hienosti eteenpäin, molemmat leikkijät tukevat kaveria leikissä eteenpäin ja toiminta on vuorovaikutteista ja tasa-arvoista. Myönnän tuntevani toisinaan kateuden piston, kun mietin, miksi itse en osaa leikkiä yhtä hyvin. Toisaalta sitten voin myös pohtia, onko minun pakko olla perheemme "pää" tässä asiassa. Ehkä minä voin jatkossakin olla vastuussa satujen lukemisesta ja askartelusta.

Miten teidän perheessä leikitään? Oletteko huomanneet leikin takkuavat tai tuntuvan vaikealta? Auttaako leikin treenaaminen?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit