Siirry pääsisältöön

Videot

Aina vain lisää

Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän.  En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...

Kovan onnea paita

Todettakoon heti alkuun, etten ole käsistäni se kätevin äiti. Omaan käsitöiden suhteen hyvin lyhyen pinnan enkä ole kovin taitava tulkitsemaan käsityöohjeita. Kun esikoinen kuitenkin pyysi neulomaan hänelle villapaidan, päätin ottaa haasteen vastaan.

Tämä on ensimmäinen neulepaita, jonka olen tehnyt ohjeiden mukaan. Paitaa neuloessa tein valehtelematta joka ikisen virheen, mikä on yhden paidan neulonnassa suinkin mahdollista. Kuvio ei toistu kauniisti, sillä tajusin vasta aivan lopussa, mitä kautta kuviolanka olisi pitänyt ottaa, helman resorin joudun korjaamaan lähes alusta, sillä huomasin virheitä siellä sun täällä. Ja pääntie... pääntien purin kahdesti, sillä se oli kiristynyt liian pieneksi turhan tiukkojen päättelysilmukoiden takia 😅 Ennen paidan sovitusta ehdin pingottaa ja höyryttää paidan, joten nyt pääntien reuna repsottaa rumasti - purku- ja uudelleenneulontatyö kun tapahtuivat vasta muotoilun jälkeen.

Siinä se kuitenkin on! Ihan oikea villapaita. Tekeminen oli huomattavasti helpompaa, mitä odotin sen olevan. Kuvittelin kaarrokeneuleen olevan haastava tehdä, mutta kyllä sen kasaan sai taitamattomampikin. Työ olisi ollut toki tuhat kertaa siistimpi, jos olisin hoksannut kuvioneulonnassa ottaa kuviolangan päävärin päältä, mutta tehty mikä tehty.

Käteni näytti lauantaina kutakuinkin samalta, kuin legoukon käsi, sillä neuloin paitaa lähes koko päivän, jotta sain sen valmiiksi. Nyt puikoilla on vastaava paita kuopukselle hänen toivomillaan väreillä. Siinä onneksi lanka on hitusen paksumpaa ja neulottavien silmukoiden määrä reilusti pienempi. Tai siltä se ainakin tuntuu.

Ohjeena käytin Strömsösta löytyvää Strömsö-villapaitaa. Tämä oli siitä näppärä, että eri vaiheisiin löytyy myös ohjeita videoiden muodossa. Videossa neulotaan aikuiselle Strömsö-paitaa, mutta vaiheet ovat samat, joten opasvideoita pystyy hyödyntämään myös lasten ohjeessa.

Itse neuloin koon 6/8 paitaa aika tasan viikon. Viikon aikana pidin kaksi lepopäivää, sillä neulomiseen tottumattomat käteni huusivat muutaman pidemmän neulerupeaman jälkeen hoosiannaa 😂 Pohdin, uskaltaisinko lähteä yrittämään aikuisten kokoa, kun olen saanut kuopuksen paidan valmiiksi.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit