Outojen tuntemusten päivä

Kävin eilen esikoisen kanssa luistelemassa kaupungin jäähallilla. Oli ihana päästä hetkeksi luistimien päälle liukumaan. Kotiin palattuamme istuimme suoraan lounaspöytään ja ensimmäinen outo tuntemus tuli. En osaa kuvailla sitä kovinkaan hyvin, mutta se tuntui kutakuinkin siltä, kun sikiökalvot puhkeaa ja vedet menee. Tämä tuntuu hieman siltä, kun vauva "muljahtaa" kohdussa samalla potkaisten. Tämä tunne vei minut heti heinäkuun alkuun, kun keskenmenon toteamisen jälkeen sain kohdunsuuta pehmentävän lääkkeen ja siitä kaksi päivää myöhemmin vedet menivät ja "synnytys" käynnistyi.

Ymmärrän, että vaikka olisinkin raskaana, tuskin tuntisin tässä vaiheessa sikiökalvojen puhkeamista. Silti ne viimeisetkin toivon rippeet tämän kierron raskautumisesta huuhtoutuivat pois. Tätä yksittäistä, suht voimakasta tunnetta edelsi ja seurasi pieni kohtujomotus ja munasarjan polttelu. Reilun viikon takaisella gynekologikäynnillä ei havaittu kystia eikä muita poikkeavia asioita, joten mikä lie hässäkkä tuolla kohdussa on tällä kertaa menossa, huoh.

Olen ajatellut tehdä raskaustestin 23. päivä. Yritän ajatella, että jos (kun) testi näyttää jälleen kerran vain yhtä viivaa, voin ainakin hyvillä mielin napata aattoiltana lasillisen punkkua ja syödä jouluna graavilohta. Lohduke kai sekin.

Mitä pidemmälle vuosi on mennyt, sitä useammin olen alkanut pohtia, oliko koko kevään ja kesän raskaus vain unta. Olinko koskaan edes raskaana? Palauttaakseni pienen muistiin, turvaudun katselemaan ultrakuvia hänestä ❤

/Me kaksi ja lapset