Siirry pääsisältöön

Videot

Aina vain lisää

Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän.  En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...

Laskettu aika

Tänään olisi ollut kolmannen lapsemme laskettu aika. Pian naapurustossa poksahtelee skumppapullot ja taivaalla välkkyy raketteja. Itse nieleskelen kyyneleitä. Olen väsynyt.

Usein keskenmenon kokeneet sanovat, että keskenmenneen raskauden lasketun ajan jälkeen on helpompi hengittää. Loka-marraskuu meni sumussa lasten flunssakierteen vuoksi ja tunsin ajoittain suurta häpeää siitä, etten muistanut muistella kolmatta pientämme. Aivan kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan.

Viemme pian kynttilän pienelle rakkaalle, joka ei ollut valmis tähän maailmaan. On aika jättää hyvästit.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit