Kun lapsen harrastus vie mukanaan
Meidän lapsemme on harrastanut useamman vuoden yhtä ja samaa joukkuelajia. Harrastus on vienyt sekä lapsen että lapsen isän mukanaan. Kalenteri ja kaikki perheen menot suunnitellaan lapsen treenien ja turnausten ympärille. Vielä ennen vuodenvaihdetta myös mies pelaili höntsäsarjassa, mutta luopui treeneistään, kun uusi peliaika vaihtui sellaiseen ajankohtaan, että se olisi pakottanut minut hoitamaan kuskaukset, iltapalat ja nukutukset yhtenä lisäpäivänä. Huomasin kyllä, että miestä harmitti, ettei voinut jatkaa harrastustaan, mutta tylsänä vaimona totesin, että on kurjaa, että kotityöt kaatuvat aina sekä lapsen että miehen harrastuksen vuoksi minun harteilleni. Ja toki lapsen harrastusta haluan kannattaa. Eikä mies ilman joukkueurheilumaailmaa ole jäänyt. Mies toimii lapsen joukkueessa jonkinlaisena epävirallisena apuhenkilönä, joten hän on treeneissä ja turnauksissa aina mukana. Olen aidon onnellinen, että suht arka lapsemme on löytänyt itselleen mieluisan harrastuksen. Ha...
Miten kävi? :)
VastaaPoistaNo negahan se sieltä tulla tupsahti 😅 tällä hetkellä elellään jälleen piinapäiviä! Testipäivä on jouluaattona 😬
PoistaOijoi, oispa kiva yllätys jouluksi, toivotaan parasta ;)
PoistaPitää käydä kurkkaamassa! Nämä ovat aina ihania!!
VastaaPoista