Siirry pääsisältöön

Videot

Muisto kahden vuoden takaa

Näin toissayönä unta, jossa kuopus peruutti pyörällä lampeen, enkä unessa löytänyt häntä pinnan alta. Herättyäni uni ei enää tullut silmään ja jäin valveille. Mörkö. Taannoin työkaverini kysyi, olenko raskaana, kun valittelin väsymystä ja jatkuvasti kolottavaa sokerihammasta. En ollut, enkä ole. Syksy se vain. Olisin halunnut sanoa hänelle, että aika lailla tasan kaksi vuotta sitten uin harvinaisen syvissä vesissä. Itkin, hoidin puolivuotista vauvaa, etsin tietoa kaikesta maan ja taivaan välillä ja hengittelin. Silti kaiken kamalankin jälkeen kaipaisin lisää lapsia. Ikuinen vauvakuume - sitä se taitaa olla. Haluaisinko siis lisää lapsia? Ehdottomasti! Haluaisinko niitä tähän parisuhteeseen? En. Enkä kyllä mihinkään muuhunkaan parisuhteeseen. Enkä missään nimessä haluaisi enää olla niin järkyttävän täynnä huolta, hätää ja surua, mitä olin kaksi vuotta sitten. Meidän lapsiluku on näin ollen täynnä. Olisin kaivannut kaksi vuotta sitten kannattelua ja hoivaa. Mies oli silloin t...

Kuinka tsempata itseään piinapäivillä?

Eilen ovulaatiotesti hymyili iloisesti, mikä viestii ovulaation olevan tänään. Munasarjoja (outoa kyllä, molempia...) on juilinut tänään vuorotellen, joten ehkä kohta pääsemme jälleen tutuille piinapäiville.

Tässä kierrossa piinapäivät alkavat sairastuvan ylläpitäjän tehtävillä, sillä olen myös huomisen kotona ylläpitämässä perheemme sairastupaa. Kuopus on edelleen hurjan flunssainen, joten hoitoon ei ole vielä asiaa. Torstain ja perjantain pääsen itse onneksi keskittymään töihin mieheni jäädessä hoitovuoroon.

Mutta miten sitten ottaa piinapäivät rennosti? Uskon, että kierron alussa otettu koronarokote vaikuttaa jotenkin kiertoon, joten yritän pitää raskausodotukset mahdollisimman matalina. Toisaalta yritystä on ollut tässäkin kierrossa normaalisti, jolloin tärppimahdollisuudet ovat olemassa. Siksi ehkä mieli ei osaa rauhoittua, vaan pyörittää ajatusta raskautumisesta.

Olen aiemmin maininnut muutaman kerran Vau.fi:n forumista. Lueskelen ja kirjoittelen siellä aktiivisen epäaktiivisesti. On ollut ihana lukea seuraamissani ryhmissä valloillaan olevista plussa-aalloista. Se on antanut itsellekin toivoa, että jossain vaiheessa meilläkin onnistaisi. Ja toisaalta miksi ei onnistaisi, kun olen ollut elämäni aikana neljästi raskaana? Silti se tuttu pelko alkaa vallata jälleen.

Ensi viikon viikonloppuna tietänemme taas, mikäli tämä kierto tuotti tulosta. Sitä ennen ei auta kuin yrittää keskittyä itselle mukaviin asioihin.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit