Siirry pääsisältöön

Videot

Kun lapsen harrastus vie mukanaan

Meidän lapsemme on harrastanut useamman vuoden yhtä ja samaa joukkuelajia. Harrastus on vienyt sekä lapsen että lapsen isän mukanaan. Kalenteri ja kaikki perheen menot suunnitellaan lapsen treenien ja turnausten ympärille. Vielä ennen vuodenvaihdetta myös mies pelaili höntsäsarjassa, mutta luopui treeneistään, kun uusi peliaika vaihtui sellaiseen ajankohtaan, että se olisi pakottanut minut hoitamaan kuskaukset, iltapalat ja nukutukset yhtenä lisäpäivänä. Huomasin kyllä, että miestä harmitti, ettei voinut jatkaa harrastustaan, mutta tylsänä vaimona totesin, että on kurjaa, että kotityöt kaatuvat aina sekä lapsen että miehen harrastuksen vuoksi minun harteilleni. Ja toki lapsen harrastusta haluan kannattaa. Eikä mies ilman joukkueurheilumaailmaa ole jäänyt. Mies toimii lapsen joukkueessa jonkinlaisena epävirallisena apuhenkilönä, joten hän on treeneissä ja turnauksissa aina mukana. Olen aidon onnellinen, että suht arka lapsemme on löytänyt itselleen mieluisan harrastuksen. Ha...

Kuinka tsempata itseään piinapäivillä?

Eilen ovulaatiotesti hymyili iloisesti, mikä viestii ovulaation olevan tänään. Munasarjoja (outoa kyllä, molempia...) on juilinut tänään vuorotellen, joten ehkä kohta pääsemme jälleen tutuille piinapäiville.

Tässä kierrossa piinapäivät alkavat sairastuvan ylläpitäjän tehtävillä, sillä olen myös huomisen kotona ylläpitämässä perheemme sairastupaa. Kuopus on edelleen hurjan flunssainen, joten hoitoon ei ole vielä asiaa. Torstain ja perjantain pääsen itse onneksi keskittymään töihin mieheni jäädessä hoitovuoroon.

Mutta miten sitten ottaa piinapäivät rennosti? Uskon, että kierron alussa otettu koronarokote vaikuttaa jotenkin kiertoon, joten yritän pitää raskausodotukset mahdollisimman matalina. Toisaalta yritystä on ollut tässäkin kierrossa normaalisti, jolloin tärppimahdollisuudet ovat olemassa. Siksi ehkä mieli ei osaa rauhoittua, vaan pyörittää ajatusta raskautumisesta.

Olen aiemmin maininnut muutaman kerran Vau.fi:n forumista. Lueskelen ja kirjoittelen siellä aktiivisen epäaktiivisesti. On ollut ihana lukea seuraamissani ryhmissä valloillaan olevista plussa-aalloista. Se on antanut itsellekin toivoa, että jossain vaiheessa meilläkin onnistaisi. Ja toisaalta miksi ei onnistaisi, kun olen ollut elämäni aikana neljästi raskaana? Silti se tuttu pelko alkaa vallata jälleen.

Ensi viikon viikonloppuna tietänemme taas, mikäli tämä kierto tuotti tulosta. Sitä ennen ei auta kuin yrittää keskittyä itselle mukaviin asioihin.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit