Siirry pääsisältöön

Videot

Aina vain lisää

Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän.  En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...

Eskarilaisen harrastus?

Meidän eskari-ikäinen esikoinen ei ole innostunut ehdottamistani harrastusvaihtoehdoista. Hän on käynyt vuoden verran uimakoulussa, mutta koska nimeltä mainitsematon äiti unohti ilmoittaa lapsensa syksyn uimakoulutunneille, ei lapsi enää ilmoittautumishetkellä mahtunutkaan omaan ryhmäänsä.

Uimakoulua korvaavana puuhana olemme alkaneet käydä yhdessä lähiuimahallilla. Se ei korvaa millään tavoin ammattilaisten vetämää uimakoulua, mutta koska uiminen on sekä lasten että vanhempien mielestä mukavaa puuhaa, on uimahallikäynneistä tullut kiva perhepuuha. Perheuinnin lisäksi olisi kiva, että lapsi olisi keksinyt itselleen myös jonkin toisen harrastuksen, jossa hän voisi nähdä oman kehityksensä.

Itse olisin halunnut ilmoittaa itseni ja lapseni lapsi-vanhempi-taidekouluun. Näin jo sieluni silmin itseni lapsen kanssa dreijaamassa saviruukkuja. Lapsi taisi puolestaan nähdä yli-innokkaan äidin rääppimässä siellä sun täällä omien taideteostensa kanssa 😅

Vaikka harrastus 6-vuotiaalle ei ole millään tavoin pakollinen, on kiva, että lapsella olisi joku oma juttu, jossa kokea onnistumisia. Viikonloppuna esikoinen itse ehdotti, että voisi alkaa harrastuksena leipoa. Noin pienille ei taida olla vielä omia ulkopuolisen tahon järjestämiä kokkikouluja, mutta kotona leipominen onnistuu kyllä! Ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Aloitimme leivonnan tänään kaikille tutuilla teeleivillä. Tämä taisi olla yläasteella kotitaloustunnin ensimmäinen tehtävä. Ohjeeksi valikoitui Googlen ensimmäinen hakutulos, eli Meillä kotona -sivun Teeleivät.

Autoin lasta mittaamisen kanssa siten, että näytin aina, mihin asti mitäkin ainetta laitetaan mitta-astiaan. Sekoittamisen, taputtelun ja pöydän pyyhinnän hoiti lapsi ja minä vastasin teeleipien paistamisesta.

Iltapalalla saimme syödä tuoreita teeleipiä. Se onkin harrastuksen mukava sivutuote. Jokainen sai laittaa omalle leivälleen mieluisat päällysteet. Tämä harrastus pääsee ehdottomasti jatkoon!

Nyt saa vinkata parhaat, hyväksi todetut leivontaohjeet, jotka taipuvat myös leivontauraansa aloittelevalle 6-vuotiaalle. Listalla on ainakin pannukakku ja perunarieskat, mutta mitä muuta tulisi mieleen?

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit