Porvoo on meidän perheemme jokavuotinen must-go-kohde. Itse kuljen mielelläni pienistä putiikeista toiseen miehen kulkiessa lasten kanssa jäätelöt kädessä perässä. Tänä vuonna päätin, että putiikit saavat jäädä, sillä lämpimät hellepäivät, liikkeiden tiukat neliöt ja hiostavat kasvomaskit aiheuttivat jo ennakkoon pakokauhun merkkejä.
Ennen kuin lauantaina ehdimme astua Porvoossa autosta ulos, repesi perheen pienemmällä peliverkkarit kuvainnoillisesti. Mikään ei sopinut eikä kukaan saanut auttaa. Hän ei halunnut poistua autosta, muttei halunnut olla myöskään autossa 😅 keskustelu jatkui tovin jos toisenkin, kunnes esikoisemme sai auttaa kenkienlaitossa pienempää. Päivä oli pelastettu, toistaiseksi...
Suuntasimme vanhaan Porvoon kaduille tuoksuttelemaan tunnelmaa ja tekemään ikkunaostoksia. Omaksi, ja ehkä koko perheen, onneksi ikkunoiden alekyltit eivät kuljettaneet meitä liikkeiden sisälle. Tovi kaupungin vilskeestä nauttiessa päätimme etsiä terassillisen lounaspaikan. Päädyimme tällä kertaa One-nimiseen ravintolaan. Lapsille löytyi listalta nakit ja muusi (annos yllätti positiivisesti sekä aikuiset että lapset!!), mies nappasi BLT Sandwichin ja itse tilasin paistettua kuhaa Sandefjordkastikkeella ja keitetyillä perunoilla (listalla näkyvä siika oli vaihdettu tällä kertaa kuhaan). Oman ateriani kastike, juurikin se vaikean niminen, oli niin herkullista, että harmitti, kun en jaksanut syödä sitä viimeistä pisaraa myöten loppuun. Ruoka oli herkullista!
Lounaan jälkeen vyöryimme täysillä vatsoilla Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan jätskikojulle. Tötteröihin ja kippoihin eksyi mansikkasorbettia ja suklaajäätelöä. Lapsilta tuli yläpeukku molempiin makuihin 👍
Porvoo-reissu kruunautui tunnin mittaiseen meriristeilyyn. Aikuisilta matka maksoi 15 euroa henkilöä kohden ja isommasta lapsesta maksua meni 5 euroa. Pienin pääsi kyytiin maksutta. Pikaristeily tuli täyden olon jälkeen juuri oikeaan väliin.
Juuri, kun olo oli mukavan tasainen, alkoi nenään tunkeutua tuttu, pahaa enteilevä haju. Mies valitti toistuvaa viemärin hajua, mutta itse hoksasin heti, ettei kyseessä ollut suinkaan viemäri, vaan vajaa 3-vuotiaan vaippa täynnä sitä itseään. Pahinta oli kuitenkin se, ettei sitä tavaraa ollut pelkässä vaipassa, vaan sitä oli myös lapsen mekossa - ihan koko helmassa... Luonnollisestikin pienen vaihtovaatteet olivat autossa, jossa olimme ennen kaupunkireissua varalta laittaneet päiväkuivalle pienelle retkipäivävaipan. Ei muuta kuin lapsi kainaloon ja pesulle.
Laivareissun jälkeen päätimme yhteistuumin jatkaa matkaa autolla kotiin. Yhteisymmärrys jatkui autolle asti, kunnes perheen pienin ei enää halunnutkaan kotiin. Neuvottelulla tästäkin selvittiin ja pääsimme kotiin kuuramaan p**kaista mekkoa. Pienistä takaiskuista huolimatta Porvoo oli tälläkin kertaa aivan ihana!
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti