Siirry pääsisältöön

Videot

Aina vain lisää

Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän.  En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...
Lähetä kommentti
Read more »

Eiköhän nuo lapset jo riitä

Tämä lause kirpaisi, kun äitini sanoi sen minulle reilu viikko keskenmenon jälkeen. En osannut vastata toteamukseen mitään. Loukkaannuin, sillä en voinut käsittää, miten kaikista maailman ihmisistä juuri hän kehtasi kysyä minulta tuollaista. Hän, joka oli nähnyt maailmani horjuvan. Hän, joka hoiti lapsiamme ollessamme sairaalassa. Hän, joka tiesi, että esitän ulospäin urheampaa, mitä todellisuudessa sillä hetkellä tunsin.

Vaahtosin asiasta ensin miehelleni. Toin yksioikoisen mielipiteeni esille hyvin selvästi. Me yritämme kolmatta elävää lasta niin kauan, kun se miehestäni ja itsestäni tuntuu hyvältä. Muiden ei tarvitse meidän lapsilukuumme puuttua. Kun olin valittanut asiasta aikani miehelleni, siirryin ihanan Vau-forumin hengenheimottaren pakeille. Kirjoitin myös hänelle pitkän valitusviestin siitä, kuinka äitini tulisi pitää huolensa omista asioistaan. Ja kun olin kirjoittanut tämän ylös, ja kaiken lisäksi saanut ajatuksilleni hieman vahvistusta, ymmärsin, ettei äitini varmastikaan ollut vauva-ajatusta vastaan, vaan aidosti huolissaan jaksamisestani. Hän pohti varmasti jo, kuinka ottaisin vastaan mahdolliset uudet huonot uutiset seuraavassa raskaudessa. Lopulta se on kuitenkin hän, joka näkisi maailmani horjuvan uudelleen. Hän, joka hoitaisi lapsiamme ollessamme sairaalassa. Hän, joka tietäisi esittäväni urheampaa, mitä todellisuudessa sillä hetkellä tuntisin.

Tämä ei luonnollisestikaan ole mikään oikeutus tai lupa puuttua toisten ihmisten perhesuunnitteluun. Tämä oli vain yllättävä toteamus itselleni siihen, että tarinoilla on aina kaksi puolta. Näin meidän perheessä osoitetaan välittäminen - tökerösti asiat töksäyttämällä.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

  1. Ajatuksia kalenterissa19. heinäkuuta 2021 klo 22.01

    Kukaan ei ansaitse tuollaista kommenttia surullisten uutisten lisäksi...

    Jaksamisia teille!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kaksi ja lapset20. heinäkuuta 2021 klo 1.26

      Kieltämättä siinä hetkessä kirpaisi. Ja olet aivan oikeassa, ei kukaan ansaitse kuulla tuollaista. Jokaisen olisi hyvä harkita sanomisiaan, koska ikinä ei voi tietää, kuinka vastaanottaja käsittää ääneen lausutut sanat.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit