Vuorokausi ultraan!

Jännittää, perhoset lentävät vatsassa, ajoittain myös närästys vaivaa. Meillä on huomenna nt-ultra, ja vaikka ultrakokemusta on kertynyt jo aiemmista raskauksista, niin aina ne ovat yhtä jännittäviä kokemuksia! Yritän suhtautua tulevaan ultraan järkevästi, mutta huomaan pohtivani myös sitä vaikeampaa kysymystä - mitä, jos kaikki ei olekaan kunnossa?

Meidän suunniteltu synnytyssairaala on Hyvinkäällä, joten myös ultrat on järkevä varata sinne. Olen synnyttänyt myös kaksi vanhempaa lastamme siellä, enkä voisi suositella sairaalaa yhtään enempää. Hyvinkäällä on aito ja lämmin tunnelma, jossa kiireentuntu katoaa synnytysosaston puolelle kävellessä. Sairaala on sopivan pieni, joten sinne ei pääse ensikertalainenkaan vahingossakaan eksymään. Ainoa miinus tulee jaetuista lapsivuodeosaston huoneista, jotka jaettiin ainakin vuosina 2015 ja 2018 kolmen muun äidin ja vauvan kanssa. Nyt korona- ja sairaalan peruskorjauksen aikana tilanne taitaa olla kuitenkin toinen. Ensimmäisestä lapsestamme otimme miehen kanssa perhehuoneen, mutta toisen ja nyt tämän kolmannen lapsen kanssa jään vauvan kanssa kaksin sairaalaan miehen suunnatessa kotiin tuoreiden isosisarusten luo.

Olen alkanut leikkiä jo ajatuksella, miltä lapsivuodeosastolla näyttää jouluna ja uutenavuotena. Esikoisemme syntyi 6 päivää yli lasketun ajan, toinen taas syntyi 3 päivää ennen laskettua. Uskon vahvasti, että myös tässä raskaudessa raskausajandiabetes kulkee matkassa aina synnärille asti, ja jos se on toisen raskauden tapaan lääkehoitoinen, synnytys käynnistetään viimeistään laskettuna päivänä. Olisi kuitenkin hauska päästä synnytyspuuhiin joulun välipäivinä ja kotiutua viimeistään uudenvuoden aatoksi.

Jotta kuitenkin pääsemme sinne synnytykseen asti, on edessä vielä huomisen ultran lisäksi monen monta virstanpylvästä. Pitäkää meille peukkuja!

/Me kaksi ja lapset